Tanssiminen on suurin intohimoni. Paritanssissa on taikaa, eikä lavatanssin kutsua voi vastustaa, kuten olen aiemmin kertonut. Mutta näin Korona-aikaan tanssitaan edelleen ilman paria. Tosin parittomana tanssimisestakin ehti vierähtää tovi, yli kaksi kuukautta! Eikä sille voi mitään, että odottavan aika on pitkä. Kuluneella viikolla odotus viimein palkittiin, ja villasukat saivat hetkeksi väistyä!
Molemmat tanssituntini ovat samana päivänä, joten pääsen yksillä lämmöillä. Syksyllä harjoituspaikat sijaitsivat suhteellisen lähellä toisiaan, ja siksi olin ajatellut olla reipas, jättää auton kotiin ja lenkkeillä paikasta toiseen. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun burleskiryhmän harjoitussali vaihtui. Harjoitukset ovat nyt lähempänä kotiani, mutta huomattavasti kauempana Heels-ryhmästä.
Koska en ehtisi taittaa matkaa jalan, minun oli kaivettava auto lumikinoksen alta. Kirjaimellisesti kaivettava, sillä suvi oli pakannut reilussa kuukaudessa sataneen lumen tiukasti autoa vasten. 25 senttiä märkää lunta ei lähdekään lumiharjalla noin vain. Siinä sai hyvät alkulämmöt, vaikka lopulta jätinkin kiireissäni osan lumesta auton katolle.
Oman elämänsä diivoille ja kuningattarille tarkoitetuilla Heels-tunneilla etsitään eleganttia liikekieltä ja naisellista ilmaisua. Tunneilla on lupa olla Nainen isolla ännällä. Verkkarit vaihtuvat kurveja myötäileviin trikoisiin ja legginsseihin ja jalkoihin sujautetaan korkokengät. Korkeat korot kohentavat koko olemusta. Ne parantavat ryhtiä, pidentävät jalkoja ja saavat nilkkoihin ja sääriin muotoja.
Itse asiassa on jopa hämmentävää, kuinka korkkarit jalassa tulee heti naisellisempi olo. Mutta olen mukavuudenhaluinen, joten en ollut pitänyt korkokenkiä jalassani sitten joulukuun tuntien. Vähän jännitti, kuinka tanssi korkkareilla sujuisi tauon jälkeen. Mutta eihän se niin lyhyessä ajassa unohdu, eivätkä jalkanikaan protestoineet äkillisestä muutoksesta. Ehkä nekin olivat jo kaivanneet haasteita?
Tunnin aikana jokainen meistä on enemmän tai vähemmän omassa kuplassaan. Ensin hapuilemme ohjaajan mallin perässä ja yritämme hahmottaa koreografiapätkän kulkua. Sen jälkeen on vain musiikki, peili ja minä. Välillä muisti pettää ja on pakko luntata peilin kautta, että saisi opettajalta tai vieruskaverilta vihiä siitä, mitä piti tehdä. Ilmassa on iloa, eikä omia virheitä tarvitse hävetä, olemme samassa veneessä.
Korkotanssin jälkeen onkin jo kiire laittaa kengät pussiin, sillä burleskitunti odottaa. Sielläkin on tuttu ryhmä vastassa. Vaikka kaipaan tanssilavoille, niin yksi etu heels- ja burleskitunneilla on niihin nähden: kenenkään ei tarvitse tuntea olevansa vääränkokoinen tai -ikäinen.
Vaikka tunneilla tanssimme ryhmänä, niin jokainen meistä tanssii kuitenkin itsekseen ja peilin kautta itselleen etsien omaa tapaansa kiusoitella. Uudessa harjoitussalissa on peiliseinää riittämiin, joten tänä keväänä ei edistyminen ole kiinni siitä, ettei olisi mahdollisuutta huomata virheitään tai ilmaisun laimeutta. Niihin täytyy vain malttaa keskittyä kaiken muun ohella.
Lämmittelyn jälkeen Elvis johdatteli meitä viettelevän tanssin pariin. Sen myötä herättelimme talviuntaan nukkunutta ilmaisukykyämme valmistautumaan kevääseen. Varsinaisen esitykseen tähtäävän numeron harjoittelu alkaa vasta talviloman jälkeen, joten Elviksen pehmeä ääni siivittää tanssillista ilmaisuamme vielä ensi viikollakin. Kevyt laskeutuminen tuntui erityisen hyvältä, kun kuulin, mitä onkaan tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti