Yksin korttelikävelyllä

Viikonloppu on hellinyt meitä kauniilla auringonpaisteella. Se lämmittääkin jo kohtuullisesti. Jopa minä, joka palelen melko herkästi, uskaltauduin ulos hameessa ja lyhythihaisessa paidassa. Pian huomasin, ettei kuitenkaan ollut ihan niin lämmin. Tuuli puhaltaa vielä varsin viileästi. Sää oli joka tapauksessa erinomainen ulkoiluun.

Hyödynsin ulkoillessani vieressäni sijaitsevaa ruutukaava-alueelle rakennettua omakotitaloaluetta. Vaikka säännöllisin väliajoin haikailenkin puutarhaa, ei omakotitalossa asuminen ole tässä elämäntilanteessa toivelistallani. Mutta reippailen mielelläni omakotitalojen piirittämällä alueella katsellen sekä taloja että tielle näkyviä kukkaistutuksia.

Naapurissani oleva sodan jälkeen rakennettu alue on säilynyt varsin harmonisena puutaloalueena. Tunnelma on muutenkin rauhallinen, eikä vastaani tullut nytkään autoja. Tiet ovat osin asfaltoituja, mutta erityisesti asfaltoimattomat tieosuudet tuovat mieleen muistoja aivan toiselta puolen Suomea, mielikuvia lapsuudesta rintamamiestalossa asfaltoimattoman tien varrella.

Näin alkukesällä kaikkialla on kukkivia pensaita. Erityisesti unkarinsyreenit sekä valkoiset ja violetit pihasyreenit tervehtivät ohikulkijaa. Mutta yllättävän monesta pihasta pilkotti tai aidan yli kurkotti lumipalloheisi. Se toi mieleeni lapsuuskotini pihan, jossa paraatipaikalla ulko-oven vieressä kasvoi noin kaksimetrinen lumipallopensas, kuten sitä kutsuttiin. 

Lumipalloheisin kukinta on aluksi limenvihreä, mutta muuttuu sen jälkeen valkeaksi. Nyt ollaan jo valkeassa vaiheessa. Tuuheat pyöreät kukkatertut tuoksuvat, mutta eivät niin massiivisesti kuin syreenit. Vähänkin varjoisammassa paikassa kasvaessaan pensas on altis kirvoille. Muistan äitini taistelleen niitä vastaan mökillä kasvaneen pensaan kanssa. Silti olisin halunnut sellaisen omalle pihalleni.

Kaupunkimaisemissa myös puistot kutsuvat ulkoilijaa. Aikani käveltyäni oli mukava istahtaa hetkeksi, antaa auringon helliä kasvoja ja tuulen tuivertaa estoitta hiuksissa. Aurinko heijasteli kauempana siintävän veden pinnasta ja teki luonnossa olemisen tunteen todellisemmaksi. 

Penkillä istuessa kannatti kuitenkin pitää katse kaukaisuudessa, sillä mitä ilmeisimmin paikka on lähiasukkaiden tupakkapaikka. Maa penkin edessä oli täynnä tumppeja. Lähimmälle roskakorille on matkaa ehkä noin 20 metriä, ja vaikka ainoa reitti penkille kulkee lähes sen ohitse, on helpompi jättää natsat jalan juureen. Mielenkiintoinen ilmiö. Muistaisinkohan seuraavan kerran ottaa kukkaharavan ja roskapussin mukaan.

 

Paahtavan auringon parvekepuutarha

Jos haluaa päästä valikoimaan parvekekukkasia, on hyvä olla ajoissa kesäkukkaostoksilla. Kukkien valikoima supistuu yllättävän nopeasti. Ostosreissustani on nyt kolme viikkoa. 

Kukkia myyvät liikkeet on minun karkkikauppojani. Saatan kierrellä pitkiä aikoja hyllyjen välissä ihailemassa kasvivalikoimaa ja niiden väriloistoa tai vihreää vehreyttä. Lopulta otan itseäni niskasta kiinni ja yritän pitäytyä valinnoissani vain niissä, joiden arvelen kestävän tulevaa kuumaa kotiaan. Lisäksi niiden tulee tarvittaessa pärjätä reilu viikko ilman hoitoa. Puutarha ei saa olla kahle.

Hämmästytin itseni sillä, että tänä keväänä en ostanut yhtään orvokkia. Siirryin narsisseista suoraan kesäkukkiin. Katselin kyllä orvokkeja, mutta tielleni ei osunut kaipaamiani pienikukkaisia versioita. Vanhasta mullasta nousi kuitenkin yksi orvokintaimi, joka oli saanut kaikessa rauhassa kasvaa callunan varjossa. Joten täysin ilman orvokkeja en jäänyt.

Ostosreissulta matkaani lähti kesäkukkia, jotka olin aiempina kesinä havainnut parvekkeellani viihtyviksi. Ne edellyttävät kukkiakseen lannoitusta ja hieman nyppimistäkin. Se sopii oikein hyvin, sillä siitä saan edes pienen puutarhanhoidon tunteen.

• Pelargoniat ovat erittäin hyväksi havaittu valinta. Valitsin neljä punaista yksilöä eri sävyissä. Aurinkoisella paikalla viihtyvä pelargonia kestää kuivuutta. Lisäksi se on helppohoitoinen ja kestävä.
• Toinen vakiovalintani on pensaspäivänkakkara eli marketta. Nekin viihtyvät auringossa, mutta ovat kosteuden suhteen hieman vaativampia kuin pelargoniat. Mukaani lähti sekä aniliininpunainen että vaaleanpunainen yksilö.
• Myös neilikka on erinomainen kukka kuumalle parvekkeelle. Se on kestävä ja helppohoitoinen. Jokavuotisiin valintoihini kuuluukin kiinanneilikka eli kesäneilikka. 
• Matalampana kukkivana kasvina valitsin ryhmäsamettikukkia. En juuri piittaa niiden tuoksusta, mutta ovathan ne kellertävissä väreissä piristävää vaihtelua punaiseen kukkavalikoimaani. 

Sitten on vielä yksi jokakesäinen valinta, joiden paikkavalinnassa olen tehnyt useampia kokeiluja. Lobeliat viihtyvät aurinkoisella paikalla, mutta ne eivät ole paras ratkaisu paahteiselle parvekkeelle. En silti voi vastustaa sinilobelioita, joten jälleen kerran testaan miten käy. Nyt olen saanut nauttia niiden kukinnasta neljättä viikkoa.

Ensimmäisen viikon kukkaset saivat kaikessa rauhassa kotiutua parvekkeelleni. Ilma oli viileä, eikä se houkutellut parvekepuuhasteluun, saati kukkaistutuksiin. Kurkistelin ikkunasta parvekkeelle ja tarkastelin tekemääni istutussuunnitelmaa. Sitten parvekekalusteiden sijoittelu muuttui alkuperäisestä ajatuksestani, joten kukkien tarvekin muuttui. Jo hankittujen kukkien istutus pääsi siitä huolimatta alkuun.

Nyt täydensin parvekepuutarhaani lisäämällä samettikukkia. Lisäksi kaipasin jotain vihreää. Kokeilenkin, kuinka hernesypressi Baby Blue viihtyy kanssani. Sitä suositellaan terassille, parvekkeelle ja ruukkupuutarhaan. Kasvia ei kuitenkaan suositella suoraan paahteeseen, joten parvekkeeni voi olla haasteellinen. Ajattelemassani paikassa ei ole kovinkaan paljon varjoa, joten kesän edetessä voin joutua vielä siirtämään sitä. 

Iloitsen siitä, että parvekkeeni on vehreä. Se kutsuu minua istuskelemaan teekupposen kera ja syömään ateriani vehreyden keskelle. Suurin osa kukkivista parvekekasveista on olohuoneen suuren ikkunan takana, joten viileämmällä ilmalla voin ihailla niitä sisätiloista käsin. Odotan kuitenkin jo innolla kesälomaa, jolloin voin viettää joutilaita hetkiä parvekepuutarhassani.