Kuluneella viikolla vahvin teema on ollut ilon tuottaminen muille. Sen harrastaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Ystävänpäivän lähestyessä muistelen edelleen ”Muukalainen on ystävä, jota et vielä tunne” - kampanjaa, jossa minulla oli kunnia olla yhtenä lähettiläänä. Siitä kai kaikki oikeastaan lähtikin.
Jokin aika sitten huomasin, että vapaaehtoistyön nettisivuilla kaivattiin kirjeystävää kehitysvammaiselle henkilölle. Se tuntui heti omalta tavalta tuottaa iloa - kouluiässä minulla oli useita kirjeenvaihtokavereita. Ryhtyisin todella mielelläni kirjoittelemaan tuon ihanan ihmisen kanssa, mutta vielä en ole saanut asumisyksiköstä vastausta.
Sitä odotellessa huomasin Postin Ystävänpäivä-kampanjan, johon liitän ajatuksen jokaiseen meistä kohdistuvasta ennakkoluulottomasta ystävyydestä. Kampanjassa pyydetään lähettämään ystävänpäiväkortti hänelle, joka kaipaa päiväänsä enemmän ystävyyttä: ”Samoin kuin tuntemattoman hymy voi pelastaa päivän, voi ystävänpäiväkortti merkitä saajalleen enemmän kuin uskotkaan.”
Tänä vuonna korttikampanjan toisena kohteena on Rinnekoti, joka tarjoaa palveluja kehitysvammaisille ihmisille. Osui ja upposi! Oletko sinä jo tutustunut ystävyyden suurlähettiläs Petri Virolaiseen, joka jakaa possuineen iloa ympäri Suomea? Korttikampanjan myötä pystyin minäkin antamaan lyhyen hetken päivästäni ilahduttaakseni tuntematonta ystävääni.
Korttien kirjoittelun ohella olen puuhastellut käsitöiden parissa. Joskus muinoin olin ahkera neuloja, mutta viime vuosina olen neulonut vain muutamat sukat joululahjaksi. Siten minulla on varsin paljon lankoja varastossa. Nyt ajattelin päästä niistä eroon ja kaivoin esille virkkuukoukun ja puikot.
En halunnut neuloa itselleni, sillä ne jäisivät kuitenkin kaapin hyllylle käyttämättöminä. Sen sijaan etsin ohjeita muiden tarpeille.
Oletkin ehkä kuullut ja nähnyt turvalonkeroita. Kukaties olet tehnytkin. Jos asia on sinulle uusi, niin kerrottakoon, että turvalonkero on mustekalan näköinen virkattu lelu. Alkujaan sen tarkoitus on ollut pitää keskosvauvan kädet pois sairaalan letkuista. Myöhemmin saman lelun huomattiin helpottavan myös muistisairaan vanhuksen ahdistusta. Siksi jotkut kutsuvat sitä myös lohtulonkeroksi. Itse pidän eniten nimestä lonkeroinen.
- Ihan selkeästi letkujen repiminen on vähentynyt. Jos heittäisin villin arvauksen, niin repiminen on vähentynyt jopa 80 prosenttia, kun käsissä on turvalonkero, kertoo muistisairaita hoitava lähihoitaja Johanna Kuoppala.
Netti on pullollaan erilaisia ohjeita turvalonkeroiden tekemiseksi. Ne ovat olleet suosittu aihe monissa blogeissa, joten samaa ohjetta toistetaan useissa yhteyksissä. En siis ryhdy kopioimaan ohjetta tähän, vaan vinkkaan muutaman sivun: Itse käytin pienempiin lonkeroisiin Yle-uutisten ohjetta ja suurempaan Kotilieden nettisivuilta löytyvää ohjetta.
Turvalonkeroon suositellaan käytettäväksi puuvilla- tai bambulankaa, koska niistä ei irtoa nöyhtää vauvan suuhun. Yksi lonkeroinen valmistuu varsin nopeasti ja melko pienellä lankamäärällä. Lankavarastossani on kuitenkin runsaasti muita lankoja. Niinpä etsiskelin lisää ideoita niiden varalle. Vastaani tuli turvalonkeron vastine: hypistelymuhvi.
Hypistelymuhvi antavaa levottomille käsille tekemistä ja rauhoittaa, aivan kuten lonkeroinenkin. Muhvi myös lämmittää käsiä ja ranteita, ja sen erilaiset materiaalit, muodot ja koristeet aktivoivat tuntoaistia. Hypistelymuhvilla on todettu olevan jopa terapeuttisia vaikutuksia: muhvin pyörittelyn ja tunnustelun myötä muistisairaus, sulkeutunut henkilö on alkanut seurata ympäristöään ja jopa jutella.
Muistisairaiden lisäksi muhvin on todettu auttavan levottomien lasten keskittymistä. Kun esimerkiksi satutuokion aikana lapsella on muhvi, hänen on helpompi keskittyä kuuntelemaan.
Netistä löytyy useita ohjeita muhvin tekemiseen. Alkuperäinen Linda J Walterin englantilainen ohje sisältää sisävuoren, joka helpottaa, kun aktivoivia elementtejä tehdään muhvin sisään. Itse käytin Marttojen 48 silmukan neulontaohjeita ilman sisävuorta. Neulomisen ja virkkaamiseen lisäksi muhvin voi tehdä kankaasta ommellen. Jos se on enemmän sinun juttusi, niin ommellusta virikemuhvista voi saada lisävinkkejä esimerkiksi Laura Riuttamäen opinnäytetyöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti