Lupasin Instagrammissa, että jos sää sallii, niin seuraavassa blogitekstissäni aion hehkuttaa löytämisen iloa ja talviurheilua. Tässä se nyt tulee - osa yksi: välineet kuntoon ja kunnon välineet.
Valmistautuminen laskiaissunnuntain laskettelupäivään alkoi jo viime lauantaina. Laskettelu ei ole halpa harrastus, ja varusteiden vuokraaminen maksaa melkoisesti. Omilla varusteilla selviää käyntikerrasta noin puolet halvemmalla, joten ne maksavat itsensä hyvin pian takaisin - etenkin jos ostaa käytettynä. Toisaalta huoltoon saa nopeasti nopeasti uppoamaan sen verran, että vähällä laskettelulla on vuokraaminen huolettomampaa ja ehkä halvempaakin.
Olen käynyt tyttäreni kanssa vuosittain laskettelemassa, ja siksi meillä molemmilla on omat varusteet. Sukset ovat neljäntoista vuoden takaa, mutta edelleen hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset. Omat mononi olen hankkinut aina kirppareilta, joten ne ovat jo retroa. Kuitenkin ne palvelevat asiaansa, enkä ole nähnyt syytä käydä uusia. Sen sijaan kuopuksen varusteet olivat käyneet hänelle pieniksi jo aika päiviä sitten. Päädyinkin viikonloppuna selailemaan käytettyjä varusteita netistä.
Netin syövereissä vierähtikin melkoinen tovi. Selailin tarjolla olevia laskettelumonoja, -suksia, -sauvoja ja -kypäriä kolmen maakunnan alueelta. Huomasin, että moni lapsi oli kasvanut omien varusteidensa yli ja niitä oli paljonkin tarjolla. Sen sijaan aikuisille löytyi lähinnä retroa 80-luvun muotia. Muistan itsekin joskus lasketelleeni vastaavilla suorilla kapuloilla. Voisin edelleen mennä sellaisilla rinteeseen, mutta nuorempi sukupolvi kaipaa jo jotain uudempaa.
Välillä viestittelin nuorukaiselle sinne jonnekin, ja pyysin häntä mittailemaan milloin mitäkin. ”Mittaan, mittaan”, hän vastasi, ja vähitellen sain mallista riittävän tarkan kuvan. Hieman osviittaa antoi sekin, että olimme hänen edellisellä käynnillään testanneet monoja kirpparilla. Tiesin, mikä koko oli juuri ja juuri liian pienet, ja sain suurin piirtein mielikuvan siitä, mitä kokoa nyt etsisin.
Löysin kuin löysinkin lähes koko setin ja sovin kauppoja melkein urakalla. Ainoat, jotka pystyi hakemaan jo viikonloppuna olivat kypärä ja lasit. Loppujen noudon pystyi sopimaan yhdelle arki-illalle, joten pystyin suunnittelemaan varsin järkevälle kiertoajelun. Matkaa reitille tuli vajaa 200 kilometriä, mutta edullinen ja enemmän kuin käyttökelpoinen setti on sen väärti.
Olin kaksi päivää kuin tulisilla hiilillä, kun jännitin, pitävätkö lupaukset vai ehtiikö joku sopimuksista huolimatta väliin. Pelkoni oli turhaa, ja sain kasaan kohtuuhintaiset varusteet, joilla ilkeää nuorempikin mennä mäkeen. Samalla hakumatkalla löytyi vielä tyttärelle kovakorvainen kypärä, mikä tulee palvelemaan hänen tulevia kisalaskujaan. Siitä voit lukea enemmän Special Olympics urheilijan elämää blogista. Ainoastaan monokassi jäi saamatta, kun aikataulut eivät lopulta natsanneet.
Koska kukaan ei ollut luopumassa sopivan mittaisista sauvoista, etsiskelin niitä paikallisilta kirppareilta. Omat sauvani löysin viime kesänä sattumalta eräältä maalaiskirpparilta, ja ystäväni löysi omansa vastaavasti viime talvena. Mutta tällä kertaa ei ollut onni myötä. En kuitenkaan palannut kotiin tyhjin käsin, sillä löysin itselleni uudet käytetyt laskettelumonot!
Vaikka en aio vielä luopua retromonoistani, oli 4,5 euron käyttökelpoisia monoja mahdoton ohittaa. En olisi uskonut vaihtavani vanhaa tyyliäni etulukollisiin monoihin, mutta niin voi nyt käydä. Testasin uudet mononi, mutta ajattelin ottaa ne varsinaiseen käyttöön vasta sitten, kun nykyisille monoilleni tapahtuu jotain peruuttamatonta. Edellisissä monoissani kärki murtui - onneksi vasta laskettelupäivän jälkeen suksia riisuessani.
Varusteet olivat siis kasassa, mutta vielä oli edessä huoltotyöt. Olen aloittanut laiskan lasketteluharrastuksen 1980-luvulla. En silti koskaan ole tullut ajatelleeksi, että välineet todellakin kaipaavat välillä huoltamista. Ymmärrykseni siihen heräsi aivan hiljattain, ja päätin ottaa vinkistä vaarin: Säännöllinen huolto pitää sukset jatkuvasti hyvässä kunnossa eikä huoltoon tarvitse varata aikaa tuntitolkulla.
Suksien voitelu pidentää suksen käyttöikää, parantaa luistoa ja helpottaa laskemista. Nuorukaiselle hankittujen suksien pohja oli melko hyvässä kunnossa, joten niihin olisi riittänyt kevyempi huolto. Mutta häpeäkseni täytyy tunnustaa, että omat sukseni on huollettu kerran ostamisen jälkeen, mutta ovat nyt olleet huoltamatta vuosikymmenen. Olen sinä aikana lasketellut sen verran harvoin, en edes joka vuosi, ettei mitään katastrofaalista löytynyt.
Päätin parantaa tapani ottamalla härkää sarvista kiinni. Helpoin tapa olisi tietysti ollut viedä sukset ammattilaisille. Olen kuitenkin lapsuudessani kasvatettu tee-se-itse -asenteeseen, ja nykypäivänä sen toteuttaminen on hurjan paljon helpompaa kuin ennen nettiaikaa. Joten ryhdyin jälleen googlailemaan.
Perushuolto on helppo tehdä itse, kannustetaan netissä. Suksien huoltaminen ei edellytä ihmeellisempiä taitoja ja onnistuu kaikilta. Eniten tarkkuutta tarvitaan kanttien hiomisessa, tai niin kaikki tuntuivat varoittelevan. Nyt en pysty sitä vahvistamaan tai kieltämään, sillä hiomisen sijasta käytin nykyteknologiaa eli terotinta. Sen kuitenkin allekirjoitan, että voitelu onnistui aloittelijaltakin varsin kivuttomasti. Tai ehkä pitäisi sanoa helposti, sillä huoltopöydän korvaaminen tuolilla otti useamman suksiparin vuoksi selän päälle.
Lopputulosta on ihan pakko hehkuttaa: illan työ tuotti kolmet huolletut ja luistavat laskettelusukset. Nuorukainenkin tuumasi, että hänellä ei ole koskaan ollut näin kiiltäviä suksen pohjia. Linkin takaa voit lukea lisää tee-se-itse huollostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti