Laskiaissunnuntain aamupäivä oli todella kaunis. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja kevättalven pikkupakkanen tuoksui raikkaalle. Todellinen unelmasää saattaa reilun viikon kestänyt Laskiaiseksi mäkeen -projekti päätökseen. Paitsi, että olin jälkikasvun kanssa sopinut, että menemme iltamäkeen, ja illaksi oli luvattu suvikeliä.
Yleensä olen niitä laskettelijoita, jotka hyödyntävät aamupäivän ensimmäiset tunnit. Lapset hätistellään hereille aamuvarhain, ja autolle etsitään parkkipaikkaa laskettelukeskuksesta viimeistään lipunmyynnin avautuessa. Silloin hisseille ei ole vielä kovin pitkiä jonoja, sää on valoisa, rinteet hyvässä kunnossa ja kotiin mentyä ehtii vielä muutakin kuin syödä iltapalan.
Tällä kertaa esitys iltamäestä tuli nuorisolta. Kokonaisen päivän viettäminen rinteessä tuntui heistä liian pitkältä ajalta, ja opiskelijan kukkaroa ajatellen kolmen tunnin lipun ja iltalipun ero oli melkoinen. Kun siihen lisää vielä yhden seurueessa mukana olevan välinevuokrat, oli päätös helppo. Ajankohta salli siis leppoisamman aamuhetken, vaikka kostautuikin kotiinpaluussa.
Ski.fi:n mukaan Suomessa on laskettelijoille lähes 70 hiihtokeskusta, joista suosituimmat sijaitsevan Pohjois-Suomessa. Onneksi myös meille etelämmässä asuville on tarjolla monipuolisia harrastuspaikkoja. Muutaman tunnin laskettelua varten ei viitsi lähteä kovin pitkälle ajomatkalle. Normaalisti matka taittuu alle tunnissa, mutta laskiaisena emme menneetkään tutuimmille rinteille. Tyttären toiveesta lähdimme katsastamaan hänen tulevan kilparinteensä.
Päivän arvoitus oli nuorukaiselle kierrätystavaroista kootun laskettelusetin sopivuus. Huokaisin helpotuksesta, kun monot olivat juuri oikeankokoiset ja sukset olivat mieleen. Myös käytössäni kuluneet pitkähköt, nyt jo sommattomat sauvat riittivät hänelle henkiseksi tueksi. Ei niitä laskettelussa juuri muuten tarvitsekaan.
Sen sijaan nuorukaiselle hankittu L-koon laskettelukypärä oli pienehkö jopa minulle. Ongelma ratkesi, kun tyttäreni otti käyttöön ”uuden” kypäränsä. Hänen vanha kypäränsä sopi nuorukaiselle erinomaisesti sekä kokonsa että värinsä puolesta. Myös toinen kypärä löysi lopulta sopivan pään, joten kaikelle hankitulle välineille oli käyttöä.
Minäkin päätin kokeilla löytämieni kirpparimonojen toimivuutta tositoimissa. Äkkiseltään neljällä lukolla kiristettävät monot tuntuivat oudoilta, ja jopa monimutkaisilta, mutta kyllä ne asiansa ajoivat. Pidän kuitenkin enemmän vanhoista yksinkertaisista monoistani, joihin jalka on helppo sujauttaa ja lukitsemiseen riittää yksi salpa.
Iltapäivällä aurinko ei enää paistanut, mutta muuten sää oli mitä mainioin. Valitsimme pohjoisrinteet, joiden ajattelin olevan kevätsäällä muita paremmassa kunnossa. Veikkasin siellä olevan myös vähemmän väkeä. Arvaukseni osui oikeaan. Hisseillä ei ollut missään vaiheessa jonoja. Hiihtolomaviikkojen vaihtumisen vuoksi ilta oli yllättävän rauhallinen. Mitä pidemmälle ilta kului, sitä väljempää rinteissä oli. Viimeisen puolituntisen aikana ennen rinteiden sulkemista saimme lasketella lähes keskenämme.
Tuolihissi ja helppo mäki houkuttelivat vasta lasketteluharrastuksen alkukilometreillä olevaa, joten suuntasimme ensimmäisenä siihen. Yhden asteen suvikelissä lumi oli pehmeää ja laskettelijoiden jäljet näkyivät selvästi. Lumi oli pöllynnyt pieniksi kumpareiksi, ja erityisesti rinteiden jyrkemmät kohdat olivat lähes puhtaalla jäällä. Mutta edellisenä iltana tee-se-itse huolletut sukset toimivat näissä olosuhteissa erinomaisesti.
Kun lasketteluun tuli varmuutta, siirryimme keskivaikeisiin eli punaisiin rinteisiin. Yllättäen ne olivat paremmassa kunnossa kuin helppo eli sininen rinne. Punaisista rinteistä löysin jälleen omalle taitotasolleni mieluisimmat laskut haasteineen ja onnistumisineen. Erityisesti kilparinnettä, jonka vuoksi koko reissu tehtiin, laskimme lukuisia kertoja. Rinne oli erittäin passeli, joskin laskettelusta kertyneet irti lumikummut laittoivat iskarini koetukselle.
Suuremmissa laskettelukeskuksissa on helppo hakea vaihtelua, koska rinteitäkin on useampia. Laskettelimme mustia rinteitä vältellen läpi koko rinnealueen. Oli mukava kokeilla eri rinteitä, vaikka huomasin pitäväni eniten pohjoisen rinteistä.
Rinteeltä toiselle vaeltaessamme mieleeni palasivat muistot viidentoista vuoden takaa. Silloin olimme vuokranneet lasten kanssa mökin ja lasketelleet yhden päivän pitkin samoja reittejä. Muistan, kuinka kaasupullon kokoinen nassikka meni hymyssä suin hurjaa kyytiä pitkin rinteitä ja neitokainen lasketteli hieman varovaisemmin perässä. Yhteinen harrastuksemme sai alkanut tuona samaisena talvena.
Iltamme päättyi illan hämärässä. Kaikki projektin palaset loksahtelivat paikalleen, ja projekti on onnellisesti ohi. Edellisestä iltamäestä on ikuisuus, mutta seuraavaa en aio odotella yhtä kauan. Valaistu rinnemaisema on kaunis ja rauhoittava. Haikein mielin talletan jälleen yhden rakkaan muiston sydämeni syvyyksiin. Nyt on hyvä suunnata katse kohti seuraavaa projektia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti