Laskettelusuksien tee-se-itse huolto

Kun laskettelusuksien pohja samenee tai muuttuu harmaaksi, on aika tehdä niille huolto. Sukset kaipaavat silloin voidetta. Lasketellessa myös suksien kanttit voivat pyöristyä tai niihin voi tulla kolhuja. Tee-se-itse -ihmisenä uppouduin Googlen syövereihin ja annoin sen ohjeistaa itseni kohti huollon ihmeellistä maailmaa.

Laskettelusuksien huoltoon tarvitaan kanttiviila tai -teroitin, puhdistusainetta, puhdistusharja, voideainetta, voitelurauta, sikli, messinkiharja ja ruuvimeisseli. Jos suksien pohjassa on syviä naarmuja tai koloja, tarvitaan myös muovinen paikkatanko ja puukko. Voitelupöytä helpottaa työtä, mutta ilmankin pärjää. Suosittelen kuitenkin tekemään useamman suksiparin huollon sen verran korkealla, että selkä ei liikaa rasitu.

Kantit kuntoon

Laskettelusuksien huoltotyöt aloitetaan kanteista. Suksen kärki ohjaa suksen käännöstä, siksi kantit teroitetaan kärjestä saakka. Terävä kärki mahdollistaa leikkaavan käännöksen mäessä.

Täydellisenä amatöörinä en edes ajatellut käyttäväni viilaa. Jos olet kiinnostunut viilaamisesta, niin netistä löytyy siihen hyviä ohjeita. Minä lähdin helpomman kautta ja päätin kokeilla tänä vuonna myyntiin tullutta taskukokoista teroittimen pidikettä, jonka luvattiin tuottavan terävät teräskantit. Nähdäkseni kantteihin tulikin lisää terävyyttä, mutta pikahuolto on aina pikahuolto.

Omat sukseni ovat sitä ikäluokkaa, jolloin kantit teroitettiin lähinnä 90 asteen kulmaan. Toki silloinkin valveutuneemmat ja enemmän laskettelevat saattoivat hioa kantit erikoisviilalla hieman vinoon. Nykyisin kantit viilataan lähinnä 89-87 asteen kulmaan. Teroittimella saa 88 ja 87 asteen kulmat. Teroittimen mukana on linkki videoituun käyttöohjeeseen.

Sunnuntailaskettelijan suksiin riittää 88 asteen kulma. Vakavammalla otteella harrastavalle suositellaan 87 astetta. Jos suksen kanttiin tarvitaan erityisen hyvä pito, esimerkiksi kevään jäisillä rinteillä, suositellaan 86 asteen kulmaa, mutta siihen ei teroitin pysty. Terävillä kanteilla pärjää pitkälle ilman kulmakikkailujakin.

Voiteluun valmistautuminen

Jos suksien pohjat ovat kiiltävän ja hyväkuntoisen näköiset, tarvitaan vain harjaaminen. Mutta jos suksien pohjat näyttävät harmaalta ja kuivalta, ne voidellaan. Minulla oli huollettavana kolmet sukset, joista yhdessä oli harmautta vain sentin leveydellä suksen reunoissa, yhdet olivat erittäin harmaat ja yhdet siltä ja väliltä.

Olin selaillut erilaisia ohjeita tietääkseni, mitä olin tekemässä. Yhdessä tekstissä kerrottiin, että henkilö teippasi suksen sivukantit lähes koko siteen matkalta ennen voitelun aloittamista. Syyksi hän mainitsi, että teippaus suojaa teroitettuja kantteja, eikä voidejäämiä pääse syntymään sivukantteihin. Päätin kokeilla vinkkiä ensimmäisiä suksia huoltaessani. Turha vaiva - teipit menivät rikki jo ensimmäisessä siklauksessa. En siis toistanut operaatiota muiden suksien huollossa.

Käytettyjen suksien pohjassa on yleensä likaa ja vanhaa voidetta. Siksi voitelun ensimmäinen vaihe on pohjan puhdistus. Joissakin ohjeissa kerrottiin, että harrastajalle riittää pohjan harjaus voideharjalla ja huolellisempaa puhdistamista tarvitsevat lähinnä vakavammin lajin parissa toimivat. Kaksissa suksissa edellisestä huollosta oli jo sen verran aikaa, että päädyin huolellisempaan puhdistukseen. Samalla vaivalla putsasin kolmannetkin.

Puhdistuksessa voi lian nostaa pohjasta pehmeällä pohjustusvoiteella. Yleisemmin käytetty tapa on kuitenkin puhdistaa voiteenpoistoaineella. Jostain luin, että puhdistusaineeksi käy periaatteessa mikä tahansa likaa ja rasvaa poistava aine, joka ei sisällä asetonia tai muita pohjan liimauksia heikentäviä ainesosia. Siksi minun oli aivan pakko kokeilla yksiin suksiin astianpesuainetta, vaikkei sillä suksien vanhoja voiteita poistettaisi.

Tottahan toki olin hankkinut luistopintojen puhdistusainettakin, mutta ennen sen käyttöä puhdistin suksen pohjat astianpesuainetta sisältävällä nihkeällä liinalla. Pohja on pyyhittävä sen jälkeen puhtaalla kostealla liinalla, ettei suksen pohjaan jää pesuainetta. Joko pohjat eivät olleet erityisen likaiset tai homma toimi, sillä varsinaisella puhdistusaineella kostutettuun liinaan ei enää jäänyt likaa. En kuitenkaan toistanut testiä muissa suksissa.

Puhdistuksen jälkeen harjasin vielä nylonharjalla pohjat suksen suuntaisesti. Harjauksella avataan pohjakuviointi. Se helpottaa voiteen imeytymistä.

Suksen pohjien voitelu 

Suksien voiteluun tarvitaan pohja- ja luistovoidetta sekä voitelurauta. Sunnuntailaskettelija pärjää yhdellä perusvoiteella. Jos jaksaa voidella lämpötilojen mukaan, niin silloin voiteita voi hankkia useampiakin. Voiteluraudaksi riittää vanha silitysrauta. Silitysrauta voi olla mikä vaan, kunhan ei käytä höyrytystä. Kirppareilta voi löytää halvalla tarkoitukseen sopivia rautoja. Itse uhrasin voiteluun vanhan höyrysilitysrautani, jonka pohjassa oli jo kulumajälkiä.

Voidetta levitettäessä voiteen täytyy sulaa ja imeytyä hyvin suksen pohjaan. Siksi on tärkeää valita oikea lämpötila. Useimmissa suksivoidepakkauksissa on kerrottu oikea käsittelylämpötila. Yleensä oikea lämpötila voiteluun löytyy silitysraudan yhden ja kahden pisteen väliltä. Yksi piste vastaa 110 astetta ja kaksi pistettä on 150 astetta. Jos voide käryää levitettäessä, on rauta liian kuumalla. Liian kuuma rauta polttaa suksen pohjan pilalle.

Voitelu aloitetaan pohjustuksella, jolla lisätään suksien luiston kestävyyttä. Pohjavoide sulatetaan lämmintä rautaa vasten suksen pohjalle. Norona valutetusta voiteesta muodostuu täplitetty siksak-kuvio koko suksen matkalle. Sen jälkeen voide levitetään silitysraudan avulla tasaisesti kaikkialle suksen pohjalle. Silitysliike on hidas, mutta rauta on koko ajan liikkeessä.

Voitelun jälkeen ylimääräinen voide siklataan eli kaavitaan suksen pohjaa pitkin muovisella raapalla eli siklalla suksen suuntaisesti pois. Siklauksen jälkeen suksen pohjassa ei tulisi näkyä lainkaan voidetta. Tehdessäni ensimmäistä suksenpohjaa, voidetäplitys oli aivan liian tiheässä. Sen vuoksi siklaus piti toistaa todella monta kertaa. Muissa suksissa vana onnistui jo paremmin.

Siklauksen jälkeen pohja harjataan huolellisesti messinkiharjalla kärjestä kantaan asti niin, että suksien pohjahuokoset avautuvat.

Periaatteessa pohjavoidetta riittää yksi kevyt ja tasaiseksi siklattu kerros. Mutta jos pohja on ollut heikommalla huollolla, kuten minulla, kannattaa toistaa pohjavoidevaihe toistaa. Melko moni suosi kolmea kierrosta. Minä päädyin kahteen: ensimmäisellä kerralla siklasin voiteen lämpimänä ja toisella kerralla jäähtyneenä.

Pohjustuksen jälkeen on kelivoitelun vuoro. Työnä se vastaa pohjavoidekäsittelyä: sulatus, levitys, siklaus ja harjaus. Laiskana ihmisenä valitsin suksia varten joka sään luistovoiteen. Voide oli saanut käyttäjiltä erittäin hyvät arvioinnit. Voiteen käsittelylämpötilaksi oli määritelty 120 astetta. 

Voitelun jälkeen suksen pohja viimeistellään harjaamalla luonnonjouhi- tai nylonharjalla niin kauan, että kaikki ylimääräinen voide on saatu pohjasta pois, eikä voidepölyä enää irtoa. Harjauksen jälkeen suksen pohja kiiltää valoa vasten. Pohjan voi vielä kiillottaa mikrokuituliinalla ja suksi on valmis. Kiiltävän suksen pohja on liukas. Siihen on jäänyt luistovoiteesta ohut kalvo, joka pienentää suksen ja lumen välistä kitkaa.

Siteiden tarkistus

Siteet saattavat jumittua ollessaan kauan säilytyksessä, siksi ne tarkistetaan ennen rinteeseen menoa. Tarvittaessa etu- että takasiteen lukot säädetään laskijan painon mukaan. Siteen DIN-lukema saadaan, kun laskijan paino jaetaan kymmenellä ja tuloksesta vähennetään yksi. Sama luku säädetään esimerkiksi ruuvimeisselin avulla molempiin siteisiin.

Siteiden toimivuus kannattaa kokeilla ennen ensimmäistä laskua. Etuside testataan laittamalla mono siteeseen ja painamalla suksen kärki maahan. Siteen pitäisi aueta. Takaside testataan painamalla polvea alaspäin ja nostamalla kantapäätä voimakkaasti ylös.

Lopuksi kannattaa muistaa, että ennen suksien siirtoa kesäsäilytykseen on hyvä tehdä keväthuolto. Huolloksi riittää huolellinen pohjien puhdistus ja voitelu hyvin imeytyvällä voiteella. Siihen aion käyttää sumutetta.