Showponi kävi lavalla

Tanssii tähtien kanssa pyörii taustalla. Yleensä se saa minut unohtamaan kaiken muun, mutta nyt on toisin: muistelen eilistä. Niin paljon kuin paritanssia rakastankin, on Korona-aika tarkoittanut keskittymistä tanssilajiin, jota voi harrastaa ilman paria. Burleski ja burleskitanssi ovat antaneet hurjasti ennemmän kuin osasin odottaa. Sen voimaannuttavasta vaikutuksesta voit lukea aiemmasta postauksestani.

Veri vetää lavalle

Lauantaina oli aika nousta lavalle. Se oli nyt, niin kuin aina, ihanan kutkuttavan jännittävää. Tai jos rehellisiä ollaan, niin tällä kertaa jännitys oli potenssiin kaksi. Ryhmämme ehti harjoitella yhdessä ennen esiintymistä puolet siitä ajasta, mitä yleensä harjoittelemme ennen yleisön eteen menemistä. 

Mutta nyt oli tuhannen taalan paikka, joten toive ja valinta lavalle menosta tuli ryhmäläisiltä. Toki kiristynyt aikataulu tarkoitti sitä, että kaikilla ei ollut mahdollisuutta osallistua esitykseen. Yhdellä oli muuta menoa kyseisenä iltana, toinen ei luottanut ehtivänsä omaksua koreografiaa ja muutamalla oli samana iltana oma esitys.

Sparkling Burlesque

Ohjaajamme järjestää burleski-iltoja kerran kuussa. Aikana ennen Koronaa olimme esiintymässä Sparkling Burlesque -ryhmänä kaksi kertaa vuodessa, kausien päättyessä. Korona sotki suunnitelmat, joten viime keväänä harjoittelemamme koreografia hiottiin esitysvalmiiksi lokakuun showhun. Lopulta kevään yhdestätoista burleskitanssijasta yhteisen koreografian kanssa lavalle nousi kolme naista.

Kuva: Bernhard J Miettinen

Lokakuun show’n jälkeen pääsimme uusien kuvioiden kimppuun. Jälleen ihana, erilainen tanssi, jossa lisämausteena oli meille uusi elementti - tuoli. Täytyy tunnustaa, että tuolilla pyöriminen jätti jälkensä, kirjaimellisesti. Mustelmat selkärangan vieressä kertoivat omaa tarinaansa.

Uusi koreografia mystisine hahmoineen ei ollut mikään kevyt ilottelu, jolla olisi ilahdutettu pikkujouluyleisöä. Niinpä olimme valmiit lisäämään itsenäistä harjoittelua, että saisimme esityksen lavalle omituisten otusten illassa. Harjoittelimme kotona entistä aktiivisemmin lainatuolien turvin. 

Olen suunnattoman iloinen siitä, että kotikaupungissani on ryhmä, joka on valmis heittäytymään. Lisäksi ryhmällä on ohjaaja, jonka koreografioita voi vain ihailla. Nostan hattua myös sille, että hän oli valmis ottamaan haasteen vastaan ja viemään ryhmämme nopeutetussa aikataulussa lavalle. 

Ryhmän osuudesta oman esityksensä vuoksi pois jäänyt burleskisisko kuvasi vetomme. Katselin nauhoitusta, ja nauroin ääneen: Esityksemme alkaessa kuulin nauhalta, kuinka ohjaajamme kertoi jännittävänsä esitystämme. Eikä ihme - niin jännitimme mekin. Mutta selvisimme kunnialla. Ryhmän yhdenaikaisuudessa jäi vielä paikka paikoin hiomista, mutta kokonaisuus toimi siitäkin huolimatta.

Nälkä kasvaa syödessä

Esiintyminen synnyttää uuden nälän, halun palata takaisin lavalle mahdollisimman pian. Esityksen jälkeisistä keskusteluista ilmeni, etten ollut nälkäni kanssa yksin. Jos ehkä olemmekin aikanamme aloittaneet harrastuksen pelkästä harrastamisen ilosta, on sisällämme syttynyt showponin liekki.

Jännityksellä odotan tulevan viikon tuntia: jatkammeko vielä lavalla olleen esityksen parissa, jolloin ne, jotka eivät olleet mukana, pääsisivät kokeilemaan koreografian loppua vai aloitammeko uuden rustistuksen. 

Seuraavaan burleski-iltaan on neljä viikkoa. Joten jos jatkamme seuraavalla kerralla aiemman koreografian parissa, voi päätellä, ettemme nouse lavalle joulushowssa. Jos taas aloitamme uuden koreografian, saisimmeko sen esityskuntoon kuukaudessa. Aina saa toivoa. Ehkä voisimme lämmitellä vuoden takaisen koreografian, sillä sen kanssa emme ole vielä lavalla olleetkaan.

Mutta niin tai näin, molempi parempi. Ellei itse nouse lavalle, voin kuitenkin nauttia muiden taidokkaista esityksistä.