Minulle harrastamisen yksi tärkeimpiä tarkoituksia on tarjota vastapainoa työlle. Harrastukset antavat aihetta unohtaa kotiin kantautuvat työt ja keskittyä johonkin vain itselle merkitykselliseen asiaan. Ne ovat henkireikä ja energian lähde, joiden antamalla mielihyvällä jaksaa puurtaa myös niiden asioiden parissa, jotka kuluttavat voimavaroja. Kun voimat alkavat loppua, se näkyy myös harrastamisen aktiivisuudessa.
Tällä viikolla oli sekä World Burlesque Day (26.4.) että kansainvälinen tanssin päivä (29.4.). Kevään hektiset työviikot ovat kuitenkin vieneet mehut siinä määrin, etten enää tässä vaiheessa kevättä jaksanut paneutua niihin täysillä. Vaikka tanssiminen on rakkain harrastukseni, ja pidän kaikin tavoin kiinni mahdollisuudesta käydä tanssitunneilla, edellyttää omaehtoinen tanssiminen kaksinkertaista viitseliäisyyttä. Siihen ei väsyneenä ole energiaa.
Tanssiminen on niin ihanaa, että sitä voi aina juhlia. Tänä vuonna vietettiin Maailman burleskipäivää kolmatta kertaa verkon välityksellä. Kahtena edellisenä vuotena tapahtumat kestivät läpi viikonlopun, ja seurasin niitä aktiivisesti livenä. Tällä kertaa virallinen päivä sattui tiistaille, ja tapahtuma oli yhden illan mittainen. Tiistaisin on uintiharjoitukset, joten aikataulut menivät osin päällekkäin.
Tapahtuman ohjelma koostui jälleen lyhyistä Instagram Live-osuuksista ja niihin liittyvistä nauhoitetusta osuuksista. Pystyin seuraamaan burleskijuhlintaa puolituntisen ajan selkäuintiharjoitusten jälkeen kotiin kävellessäni. Sitä ei ehkä voi hyvällä tahdollakaan sanoa osallistumiseksi. Olisin mielelläni jatkanut kotiin päästyänikin, mutta kello kävi jo yhdettätoista tuntia ja seuraavana päivänä oli noustava töihin.
Instagram toteutuksessa on kuitenkin se hyvä puoli, että nauhoitukset löytyvät vielä jälkikäteen @worldburlesqueday kanavalta ja ohjelmaan voi palata. Niinpä pystyin järjestämään jälkijuhlinnat ihan oman aikataulun mukaan. Mikäpä olisi ollut sille parempi ajankohta kuin vappupäivä? Tänään olen muun muassa kuunnellut burleskin historiaa ja heilutellut pikkuviuhkaa tanssin tahdissa.
Jos Maailman burleskipäivän äiti on Britanniasta, niin tanssin päivän juhliminen on aloitettu Suomessa. Vuonna 1981 eri tanssialat ryhtyivät yhteisvoimin parantamaan tanssin asemaa. Heti seuraavana vuonna Kansainvälisen Teatteri-instituutin tanssikomitea aloitti suomalaisjäsen aloitteesta Kansainvälisen tanssin päivän perinteen. Samalla päivän viettäminen siirtyi marraskuusta huhtikuulle merkittävän tanssiteoreetikko Noverren (1727-1810) syntymäpäivälle.
On lukuisia syitä tanssia ja iloita tanssista. Kaikenlainen tanssiminen nostaa kuntoa, mutta erityisesti se tekee hyvää mielelle. Tutkimusten mukaan jo tanssin katsominen lisää empatiaa. Tanssisalissa voi leikkiä ja hassutella, ja ilo leviää koko ryhmään. Sen vuoksi tanssitunnit lyövät mennen tullen yksin tanssimisen. Nauru lievittää stressiä, mutta myös itse tanssiminen on erinomainen keino lievittää stressiä.
Vaikken jaksanutkaan juhlia tanssin päivää perjantaina, niin täysin ilman tanssia ei viikkoni mennyt. Joka viikkoinen tanssin päiväni oli torstaina. Tanssia koroilla kahdessa eri ryhmässä. Molemmissa ryhmissä tanssii joukko tanssiin hullaantuneita ja sitoutuneita naisia. Ilta oli täynnä huumoria ja iloa. Mikä voisi olla paremmin? Hmmm… no okei, ehkä paritanssi voisi tuoda vielä yhden lisäulottuvuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti