Lukeminen parantaa elämää

Lukukeskuksen teettämässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten lukutottumuksia keväällä 2020. Tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat lukemista ja lukutaitoa ja haluaisivat lukea enemmän. 60 % aikuisista kokee lukevansa tai kuuntelevansa kirjoja liian vähän. Suurimmaksi syyksi mainitaan ajanpuute.

Monet meistä lukevatkin lähinnä ennen nukkumaan menoa. Toinen hyvä hetki itselleni on vajaa tunti junassa työstä palatessani. Silloin on mukava hieman pysähtyä ja siirtyä työmoodista vapaalle kirjan ääressä. Tutkimusten mukaan syke alkaa laskea jo kuuden minuutin lukemisen jälkeen. Aivan niin tarkasti en ole pulssiani mitannut, mutta kiinnostava kirja saa nopeasti pauloihinsa. Aika menee kuin siivillä.

Lukeminen on hyvästä

Lukemisen hyvää tekevät vaikutukset ovat kiistattomia. Tutkitusti on todettu lukemisen rauhoittavan ja vähentävän stressaantunutta mieltä, vähentävän masentuneisuutta, lisäävän hyvän olon ja terveyden tunnetta sekä pidentävän ikää. Lukemisharrastus keski-iästä vanhuuteen pienentää myös muistisairauksien riskiä ja hidastaa muistisairauden alkamista. (Hyyppä, Markku T.)

Lukemisella on siis monia liikkumisen kaltaisia hyötyjä, mutta sitä voi harrastaa ihan kotisohvalla. En silti sanoisi, että liikkumisen voisi korvata lukemisella - molempia tarvitaan.

Suomalaiset mainitsevat usein harrastavansa lukemista ja käyttävät eurooppalaisista toiseksi eniten aikaa lukemiseen, mutta luettujen kirjojen määrä on laskenut. Koronapandemia lisäsi lukemisen määrää, koska vaihtoehtoiset tavat viettää aikaa vähenivät.

Minäkin luen nykyisin enemmän kuin vuosiin. Viime kesän ansiosta siirryin niiden reilun 10 prosentin joukkoon, jotka lukevat vähintään kymmenen kirjaa puolessa vuodessa. Tavallisesti aivopääomaa kuormittava hektinen työpäivä on kannustanut minua vapaa-ajalla ennemminkin liikkumaan kuin jäämään kahden kirjan kanssa. Tai sitten väsymys saa somen selaamisen tai television tuijottelun tuntumaan houkuttelevammalta.

Kiitos kirjastoista

Kirjat ovat minulle lukemisen näkökulmasta kertahyödykkeitä, siksi käytän mieluummin kirjaston palveluja kuin ostan omaksi. En ole tapojeni kanssa yksin: Suomessa lainausten määrä suhteessa väkilukuun on maailman huippua. Opimme viimeistään koulussa hyödyntämään kirjaston palveluja, ja moni meistä iloitsee loistavasta kirjastoverkostosta läpi elämänsä.

Luin kesällä useita kotimaisen kaunokirjallisuuden teoksia. Hellepäivät eivät houkutelleet paahteisimpana aikana ulos, joten aikaa jäi lukemiselle. Yleensä lainaan perinteisiä kirjoja, sillä kirjaston hyllyjen välissä liikkumisessa ja kirjojen selaamisessa on jotain tuttua ja turvallista. Niiden tarjonta on myös monipuolisin. Osan kirjoista lainasin e-kirjoina, mutta äänikirjoista en ole vielä innostunut. 

Useimmiten luen vain yhtä kirjaa kerrallaan, mutta nyt minulla on yöpöydälläni kaksi keskeneräistä kirjaa. Sen lisäksi katselin viikolla Puoli seitsemää ja innostuin lainaamaan minulle aiemmin tuntemattoman Antti Tuomaisen teoksen e-kirjana. Koska vain yksi aloittamani teos on kaunokirjallisuutta, eivätkä juonikulut siten voi sekoittua, niin tämäkin toimii. Voin valita kirjan lukuhetkeäni varten päivän mielialan ja jaksamisen mukaan.

Pidin heti alkulauseista lähtien Tuomaisen tavasta kirjoittaa. Mieleeni nousi muisto ajasta, jolloin innostuin Arto Paasilinnan kirjoista. Tuomaisen ”Mies, joka kuoli” imaisi matkaansa. Mielenkiintoisen kirjan parissa voisi jatkaa yhdellä istumalla alusta loppuun saakka, mutta yritin silti jaksottaa lukemistani. Takakansi tuli kuitenkin vastaan jo toisena päivänä, joten nyt minua odottelee Parantaja, toinen Tuomaisen e-kirja.

Kirjat yöpöydälläni

Yöpöydälläni on puoliksi luettuna Ann V. Graberin kirja Viktor Franklinin Logoterapiasta: Löydä tarkoitus elämääsi. Törmäsin logoterapia-käsitteeseen aivan vahingossa kesän aikana, ja jäin kerrasta koukkuun. Meneillään on jo kolmannen kirjailijan teos tästä elämänmyönteisestä toivon terapiasta: Kun ihminen kokee elämänsä mielekkäänä ja löytää elämänsä tarkoituksen, hänen on mahdollista kestää mitä tahansa vastoinkäymisiä elämässään. 

Kuinka tuo tarkoitus sitten löydetään? Logoterapian mukaan rikastamalla maailmaa tekemisellämme, kokemalla elämyksiä ja valitsemalla suhtautumisemme tilanteissa, joihin emme pysty itse vaikuttamaan. Franklinin oma tarina keskitysleiristä selviämisineen tukee hänen teoriaansa.

Logoterapiaa käytetään etenkin yksilöterapiassa, mutta sen hyödyntämistä työfilosofiana on tarkasteltu esimerkiksi Anne-Katri Kemppaisen väitöskirjassa Logoterapia työfilosofiana ja transformatiivinen johtajuus sen juurruttajana - Tapaustutkimus sosiaali- ja hoivapalvelualan organisaation palveluyksiköistä.

Toinen, jo lähes loppuun lukemani kirja on Jo Weldonin The Burlesque handbook. Kerroinkin postauksessani Burleski voimaannuttaa kiinnostuksestani burleskiin. Tosin kiinnostus lienee varsin laimea ilmaus tuntemukselle, joka saa minut yhä uudelleen ja uudelleen etsimään tietoa ja oppia kyseisestä taiteenlajinsa. 

Kirjassa New Yorkin burleskikoulun rehtori avaa burleskin tekemiseen liittyviä tekniikoita esitysrutiinien luomiseksi. Kirja vahvistaa suomalaisten burleskiammattilaisten opetuksia. Bonuksena oli paluu englanninkielisen kirjallisuuden pariin. Kielitaito on helppo ruostumaan, joten sitä on aina välillä hyvä herätellä.

Kirjahyllyssä odottaa kolmas lainakirja. Se saa kuitenkin odotella avaamista vielä tovin, kunnes aloittamani kirjat on luettu. Näyttää pahasti siltä, etten ehdi avaamaan kirjaa ennen eräpäivää, mutta en ota siitä stressiä. Ellei lainaa voi uusia, saa kirjan ennemmin tai myöhemmin uudelleen lainaksi. Tai ehkä päädynkin lainaamaan aivan jotain muuta.