Pyöräillen kesäpäivässä

Loma, erinomainen syy vain olla. Mutta oleiluun kyllästyy melko pian. Mieli ja keho kaipaavat toimintaa. Lomalla haluaa kuitenkin tehdä jotain erilaista, jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa. Silloin tuntee olevansa lomalla.

Tänä kesänä olen kaivanut pyöräni varastosta. Pyöräileminen on erinomainen tapa liikkua. Se on ympäristöystävällinen vaihtoehto päästä paikasta toiseen. Samalla kunto nousee kuin huomaamatta. Muutamana vuonna olin innolla mukana työpaikkamme joukkueessa Kilometrikisassa, mutta en ole muutamaan vuoteen jaksanut innostua polkupyöräni ulkoiluttamisesta. Turvaudun mieluummin apostolin kyytiin. 

Käveleminen on kuitenkin kantaville nivelille raskaampi liikuntamuoto kuin pyöräily, jossa paino on satulan eikä jalkojen päällä. Niinpä olen viimeisen viikon aikana pyöräillyt kävelemisen sijasta. Vaikka kävelen edelleen mielelläni, niin pidemmät matkat on mukava taittaa pyöräillen. 

Pyörä, joka vastaa tarpeita

Edellinen pyöräni on ostettu hamassa nuoruudessani, joten sillä lienee ikää nelisenkymmentä vuotta. Kyseisen polkupyörän takapyörä liippaa jo niin pahasti, etten ole vuosiin ajellut sillä. Renkaatkin ovat jo hapertuneet. Sen sijaan roskalavalta pelastettu ja alkujaan lasteni käyttöön tarkoitettu ja huollettu nuorten pyörä toimii erinomaisesti. Siinä on todella hyvä rullaus alamäessä.

Polkupyörässä oikea runkokoko on yksi tärkeimpiä asioita. Pyöräni runko on minulle hieman liian pieni, joten pyöräilyasentoni ei ole optimaalinen. Vähäisen pyöräilymäärän takia en ole viitsinyt satsata uuteen pyörään. Tähän mennessä pyörä on palvellut tarkoitustaan erinomaisesti, ja pidän pyörän väristä.

Matkalle kunnon mukaan

Tutkimusten mukaan pyöräilyn suurin terveyshyöty on silloin, jos pyöräilee 130 minuuttia viikossa. Kuten kävelyssäkin, tuon aikajakson voi suorittaa pienemmissä erissä. Sanovat, että taajamissa pyörä on nopein kulkuväline alle seitsemän kilometrin matkoilla. Mutta pyörällä pääsee myös pitkälle, jos kunto ja aika riittävät.

Minä kiikutin pyöräni ulkoilmoille kuluneen viikon aikana peräti kolmesti. Kahtena päivänä pyöräilin noin kymmenen kilometrin reitin, mutta kolmantena päivänä päätin repäistä ja polkea katselemaan taidetta hieman kauemmas. Sen ansiosta pyöräilin viikon aikana peräti 70 kilometriä. Kaikkea ne vaihtelun halu, korkea polttoaineen hinta ja kauniit kesäpäivät saavatkin aikaan.

50 kilometrin päivämatka ei ollut vielä paha matka. Vaikka tottahan pidemmille pyörälenkeille on parempi lähteä vasta sitten, kun on jonkun aikaa tehnyt lyhempiä lenkkejä. Ylämäkien polkeminen huudatti reisiä, mutta vain siksi, etten halunnut vaihtaa sinkutusnopeudelle. Poljin mieluummin hieman isommalla vastuksella.

Pyöräilynopeutta säätämällä voi vaikuttaa matkarasitukseen: ei matka tapa, vaan vauhti. Nopeuden hidastaminen ei kuitenkaan sääli istuinlihaksia. Onneksi pyöräni satula on sen verran hyvä, että pystyin kevyesti istumaan koko matkan. Mieleeni kuitenkin palasi vajaan 100 km:n päiväretki nuoruusvuosiltani. Silloin ehti jo muutaman kerran ennen matkan loppua toivoa olevansa pian perillä. Nyt osasin varustautua jo paremmilla housuillakin.

Nesteytyksestä ja tauoista huolehtimalla reissusta jäi hyvä mieli. Kotona tehdyt venytykset takasivat sen, ettei pyöräily tuntunut seuraavana päivänäkään missään. Ihan passeli suoritus minun kunnollani.